Mäntän kuvataideviikkojen vuoden 2027 kuraattori on palkittu, pitkän kansainvälisen uran tehnyt kuvataiteilija, taidemaalari, sarjakuvataiteilija ja kuvataiteen tohtori Katja Tukiainen. Hänet tunnetaan taidemaailman kapinallisena, joka on pelottomasti nostanut tyttöyden ja söpöyden taiteensa keskiöön.

Tukiaisella on pitkä ja lämmin suhde Mäntän kuvataideviikkojen kanssa. Hän on myös ollut Kuvataideviikkojen taiteilijana kahdesti, ensimmäisen kerran vuonna 2001.

Vastuutehtävä

– Kuvataideviikoista muodostui minulle oikea taiteen korkeakoulu, koska siellä pääsin seuraamaan, miten valtava näyttelykokonaisuus syntyy. Koin myös henkilökohtaisesti sen, miten siellä kunnioitetaan taiteilijaa ja hänen työtään. Kun minulle vuosi sitten soitettiin ja pyydettiin Kuvataideviikkojen kuraattoriksi, vastasin heti myöntävästi. Kutsu on minulle valtava kunnia. Olen tehtävästä todella innoissani ja tunnen siitä myös suurta vastuuta.

Taiteen vapaus

– Minua inspiroi taiteessa se, että se on vapaata. Kun teen taidetta, en pelkää ja voin tehdä sen puitteissa mitä vain haluan, myös kyseenalaistaa sen hierarkioita. Olen työskennellyt paljon sen eteen, että sanat kuten söpöys tai suloisuus olisivat sallitumpia kuvataiteen yhteydessä. En myöskään ole koskaan pelännyt huumoria tai villiyttä. Teos voi olla älykäs ja nokkela ja samalla kaunis ja kantaaottava. Tilanteen mukaan teokseni voivat kommentoida jotain vakavaa ihmisoikeuskysymystä tai vain maalailla taivaanrantoja.

– Korjaan aina, jos joku yrittää lokeroida minut pelkästään sarjakuvataiteilijaksi tai taidemaalariksi. Työssäni nämä molemmat menevät iloisesti päällekkäin. Kun teen sarjakuvaa, kyseenalaistan sen keinoja, ja kun maalaan, asetan maalauksen traditiota kyseenalaiseksi. Kun olin ekaluokkalainen, opettaja kertoi äidilleni, että tuosta tytöstä tulee takuulla taiteilija, kun hän aina sanoo: ”Minä teen niin kuin minä teen.”

Opintiellä

– Opinnot Venetsian taideakatemiassa 1990-luvun puolivälissä olivat minulle tärkeä vaihe, sillä siellä oli kotimaata helpompi irrottautua monista odotuksista ja kulkea reippaasti omaa tietäni. Sittemmin opintieni taiteen parissa johti vuonna 2022 tohtorintutkintoon Kuvataideakatemiassa. Väitöskirjani otsikko oli Tyttöarmeija - Kerronnallinen maalaus tilassa. Tänä vuonna tuli kuluneeksi 30 vuotta ensimmäisestä tyttöteemaisesta näyttelystäni. Tämä kertoo ehkä siitä, että vaikka sitä itse vanheneekin, taiteessa aika on tavallaan merkityksetöntä.

Katsomisen rikkautta

– Kuraattorina työskentely on ollut katsomisen rikkautta. Eri näyttelyitä kierrellessäni minusta on tuntunut, kuin olisin upporikas keräilijä. Kun saan jonkin hienon teoksen mukaan Kuvataideviikoille, se tuntuu melkein siltä kuin saisin sen itselleni. Tuntuu hienolta ja inspiroivalta, että voin tarjota taiteilijoille tämän mahdollisuuden saada upeat teoksensa suuren taideyleisön nähtäville.

Taiteilijavalinnat

– Olen kutsunut mukaan kesän 2027 näyttelyyn taiteilijoita, joiden teokset herättävät minussa haltioitumisen tunteita. Heidän töissään on jotain, jonka sisään voin uppoutua ja josta lumoutua. Kaikkia heitä yhdistää myös rohkeus kulkea omaa tietään. Mukaan on tulossa eri-ikäisiä tekijöitä, niin opiskelijoita kuin vanhempia mestareitakin, ja luvassa on sekä villiä estetiikkaa että seesteisiä rauhoittumisen paikkoja.

– Toivon, että ensi kesän Kuvataideviikot lumoaisi kävijänsä ja saisi hänet unohtamaan hetkeksi itsensä sen luomassa taikamaailmassa. Toiveeni on myös, että näyttely voisi inspiroida vierailijoita heidän omassa luovassa tekemisessään – mitä se sitten onkin. Tietysti haluaisin myös näyttelyn lisäävän maailmaan rauhaa ja rakkautta!